keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Dos meses en España/ kaksi kuukautta Espanjassa



Auringonlasku

Kuulumiset 

Huomenna tulee kaksi kuukautta täyteen Espanjassa. Oon sopeutunut tänne ja se aika tuntuu lyhyeltä ajalta ajateltuna, mutta se on tuntunut pitkältä. En osaa kuvitella, että olisin Suomessa just nyt, mutta en myöskään osaa ajatella että oon asunut täällä kaksi kuukautta ja seitsemän jäljellä. En kyllä tiiä missä muuallakaan mun pitäisi olla, haha. Täällä aika kuluu nopeasti, mutta hetket hitaasti. Toisaalta sama tunne mulla oli Suomessa. Sitä vaan tuntuu olevan siinä samassa tilanteessa koko ajan, mutta sitten huomaakin et kuukausi tai puolivuotta hujahti ihan tuosta noin vain. Iloitsen aina kun huomaan, että taas on viikonloppu ja taas takana yksi viikko, koska joka viikko mun kielitaito paranee ja pystyn kommunikoimaan sekä tutustumaan henkilökohtaisesti ihmisiin täällä. (jee!!) Mutta toisaalta oon myös surullinen, koska tiedän, että tää vuosi tulee loppumaan kesken. 
Luulin löytäneeni simpukan yhtenä iltana,
 mutta sisällä olikin elämää, hups.
 Kauniimpia noi kotiloetanat täälläpäin.
 
Koulu nyt on vieläkin aika rentoa ja sluibaa, kuhan vaan oon tunneilla, mutta se johtuu siitä etten ymmärrä mitään ja opettajatkin on huomannut sen, joten ne ei vaadi multa paljoa. Muutenkin opettajat kyselevät mun kuulumisia ja kaikkea muutakin Suomeen liittyvää ja kaikkea mitä keksiikään. Kokeita en suurimmaksi osaksi oo joutunut tekemään ja ne jotka oon joutunut tekemään (historian ja kemian) niin  oon palauttanut vaan tekstin kanssa "anteeksi, mutta mun kielitaito ei riitä vielä tähän" ja jotain sellaista. Englanninkokeet nyt totta kai oon tehnyt ja ne on mennyt yllätys yllätys hyvin. 
Käytiin Annin, toisen suomalaisen vaihtarin,
kanssa Pixar 25 vuotta animaatiota-näyttelyssä.
Filosofian opettaja, joka on myös koulun rehtori, on aika vaativa ja pisti mut tekemään tehtäviä, kun muut teki kokeen ja koska en saanut niitä valmiiksi kokeen aikana niin se vei mut sen huoneeseen ja tehtiin niitä yhdessä. Haha, välillä kyllä oli niin tyhmä olo kun se väänsi asiat rautalangasta enkä silti ymmärtänyt. Anteeksi, filosofiansanasto ei sisältynyt näihin mun opiskelemiin espanjankursseihin vielä.
 
Sain tänään kuulla, että meidän koulussa asuu nunnia joista osa on opettajia meidän koulussa, mutta mua ei opeta yksikään niistä. Pieni hämmenys valtasi, kun sai tietää että joku asuu yläkerrassa.




Vaihtarielämäkö ainaista unelmaa?

Sain paketin Suomesta!
En tiedä minkälaisen kuvan oon antanut vaihtarielämästä, mutta arkea sitä täälläkin eletään, vaan vähän eri ympäristössä. Musta tuntuu, että vaihtarivuosien luullaan olevan joka päivä tosi ihmeellistä ja mahtavaa, mut ei se oo totta. Totta kai välillä on tosi kivaa ja mahtavaa ja ihmeellistä, mutta välillä on tosi tylsää ja surullista ja taas välillä elämä on ihan normaalia. Alkuun totta kai oli ihan huumaantunut kaikesta uudesta ja ihmeellisestä ja elämä oli tosi ihanaa, mutta kun se huumantuminen laskee, niin elämä alkaa olla ihan normaalia. Joskus kun ei oo ollut mitään tekemistä, niin mulle on tullut koti-ikävä, mutta se on ihan ymmärrettävää ja normaalia.






Pikku seikkailu

Meillä oli yhtenä iltana mun siskon ja sen poikaystävän kanssa pieni seikkailu, kun avaimet jäi kotiin, eikä ketään ollut kotona. Lähdettiin lauantai-iltana hakemaan ruuaksi McDonald'sista jotain ja heti rappukäytävässä huomattiin, että avaimet jäi kotiin. Naurettiin ittemme ihan kippuraan rappukäytävässä, kun tajuttiin että avaimet jäi sisälle. Haha :D Meidän vanhemmat oli kylässä, mikä on 60kilometrin päässä Zaragozasta. Eikä päästy edes autolle, koska autotalliin tarvitaan avaimia, jotka oli sisällä. Käytiin joidenkin sukulaisten luona jotka asuu tässä lähistöllä kyselemässä avaimia, mutta ne kaikki oli siellä kylässä myös. Onneksi saatiin naapurilta avaimet autotalliin, ja päästiin hakemaan ne ruuat mäkkäristä ja sen jälkeen meidän piti ajaa sinne kylään hakemaan avaimet. Vartin ruuanhausta tulikin yli parin tunnin reissu.



Hyrr... täällä alkaa olla kylmä
Marraskuu ja tää sää
Sää on huomattavasti viilentynyt. Aamuisin saattaa olla 3 astetta ja päivällä on yleensä noin kymmenen astetta. Täällä myös kuulemma tuulee talvisin tosi paljon, vielä ei oo tuullut niin paljoa, mutta ai että odotan innolla sitä.. Käytän mun trenssiä ja oon ihan okei pärjänny sillä tähän asti, mutta joudun ostamaan vielä vähän paksumman takin sitä tuulta varten. :c Näillä paikallisilla on semmosia ihan kunnon toppatakkeja, haha. Ei täällä nyt ihan noin kylmä sentään ole hyvät espanjalaiset. Onneksi täällä ei sentään ole niin pimeätä, kuin Suomessa tähän aikaan on. Aamulla ennen kahdeksaa nousee aurinko ja illalla se laskee noin kuudelta. En myöskään usko, että nyt on marraskuu! Joo toi valo on yksi miksi en usko, mutta täällä on puissa lehdet ja sääkin on syksyinen. Joulusta ei oo vielä tietoakaan ihmisten kodeissa. Ei näy jouluvaloja tai koristeita missään. Kaupoissa sentään on jotain joulujuttuja, mutta ei paljoa.

Tässä teille vielä biisi, joka soi täällä koko ajan kaikkialla. 










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti