Suomen ja Espanjan eroja

Koska Suomi-kohdemaa postaukset on ollut aina vaihtariblogien kiinnostavimpia, niin mun on pakko julkaista myös oma. Jotkut asiat oon saattanut kertoa jo, mutta tässä on varmasti paljon mitä en ole kertonut.

KOULU

Alan ymmärtämään miksi Suomessa sanotaan olevan maailman paras koulusysteemi. Ei täälläkään ole mikään huono ja uskon, että näistäkin valmistuu ihan yhtä taitavia ja tasokkaita oppilaita kuin Suomessa. Suomen kouluissa vaan ollaan enemmän ajan hermoilla, kuin täällä eli käytännössä Suomessa on enemmän teknologiaa kouluissa käytössä.

Meidän luokassa on taulu, valkokangas, stereot ja videotykki (joka on kaikenlisäksi vielä rikki), mutta mitä oon jutellu kavereiden kanssa jotka on julkisen puolen kouluissa, niin niiden luokassa on vain taulu. Piirtoheitintä, tai sitä millä opettajat heijastavat asioita taululle ei ole. Myöskään tietokonetta ei ole, jos opettaja haluaa näyttää jotain koneelta, niin se tuo oman läppärin. 

Puhelinten käyttö jokaisessa käyttötarkoituksessa on ehdottomasti kieletty, opettajat ottavat ne pois jos saa kiinni puhelimen käytöstä. Ymmärrän että on ihan fiksua, ettei tunneilla saa rämplätä puhelinta, mutta älypuhelinten aikakautena puhelin toimii minitietokoneena, josta voi hakea tietoa, tai käyttää sanakirjana. Mutta ei jokaisen täytyy kantaa kouluun tiiliskivisanakirja kieltentunneille, koska kieltenkirjoissa ei ole sanastoa. Yhdellä filosofian tunnilla mentiin atk-luokkaan, koska meidän piti etsiä tietoa Platonista, mutta koska kaikille ei riittänyt omaa tietokonetta, niin palattiin luokkaan ja pidettiin ihan normaali tunti. Suomessa veikkaisin, että loput, joille ei olisi riittänyt tietokonetta olisivat saaneet käyttää puhelintaan tiedon etsimiseen ja ongelma olisi ratkaistu. 

Muistiinpanot tehdään A4-irtopapereille kuulakärkikynällä, koska vihkot ovat A4 kokoisia kovakantisia jättiläisiä. Ymmärrän kyllä että se on selälle parempi, jos ei joudu kantamaan viittä tuollaista vihkoa ja kaikkia kirjoja vielä joka päivä mukana. Kuulakärkikynä on melkeinpä ainut kynä mitä käytetään, lyijykynää tosi harvoin. Kokeet pitää tehdä kuulakärkikynällä ja kaikki tekevät muistiinpanotkin sillä, mutta en minä. Jos teet virheen kuulakärkikynällä, niin et voi kumittaa sitä, vaan sun pitää sotkea siihen päälle, niin että koko hommasta tulee yksi iso sotku...

Koulussa on myös paljon pieniä asioita jotka oon pistänyt merkille, kuten 

-monilla opettajilla on kemian valkoiset työtakit päällä.

-oppilaat pysyy samassa luokassa ja opettaja vaihtaa luokkaa.

-koulupäivän aikana on vain yksi välitunti, joka kestää 30min, tuntien välissä ehtii kumminkin hieman vetää henkeä, kun opettajat juoksee ympäri taloa.

-kokeita ei saada omaksi, vaan koulu arkistoi ne jonnekin. Kun kysyin miksi, niin vastaus oli että jos joku viranomainen tulee kyselemään kokeita, niin koululla pitää olla näyttää ne.

-ei wilma systeemiä, joten saadaan paljon paperilippulappusia kannettavaksi kotiin.

-kaikilla on reput, poikkeuksetta.

-kouluun viedään omat eväät.

-kouluissa ei yleisesti ole vessapaperia (Whaat?) mutta meidän koulussa onneksi on, yleensä.

RUOKAILU JA RUOKA

Ruokailuajoista olen varmaan kirjoittanut jo, tai ainakin olen kertonut kaikille tästä, mutta täällä ruokaillaan hieman myöhemmin kuin Suomessa. Aamupala on ainut joka syödään samaan aikaan kuin siellä, ennen kouluun/töihin lähtöä ja se on yleensä aika pieni ja makea. Yhdeltätoista koulussa syödään yleensä bocadillo eli täytetty leipä tai hedelmä. 

Bocadillot on tosi suosittuja täällä ja niihin voidaan laittaa sisälle juustosta pihveihin kaikkea mitä päähän juolahtaa. Niissä ei myöskään ole minkäänlaista levitettä, vaan ainoastaan reilusti täytettä.

Kahden kolmen aikaan, silloin kun suomessa yleensä syödään välipala, niin täällä syödään ensimmäinen lämminruoka, joka on tosi iso ja täyttävä. Illalla n. yhdeksän maissa syödään iltaruoka.

Espanjalaisen ruuan kulmakivet tuntuvat olevan oliiviöljyssä ja vaaleassa leivässä. Jokaisessa ruuassa on oliiviöljyä ja tosi monet ruuat uppopaistetaan öljyssä. Ruuatkin joita ei tarvitsisi paistaa, kuten kananmuna tai pihvi, niin niille annetaan mukava oliiviöljykylpy. Uppopaistettuja ruokia syödään täällä myös paljon. Perunat on melkeinpä aina itse tehtyjä ranskalaisia. Vaaleaa leipää on joka ruualla tarjolla, ja se on aina sitä vaaleinta mahdollista. Kun kysyin tehdäänkö täällä leipä jostain muustakin kuin vehnästä niin vastaus oli, että joo on täällä paljon valikoimaa leivissä, mutta me tykätään vaaleasta. En ole leipäosastolla sen enempää katsellut ympärilleni, mutta ainakin Suomessa leipäosasto on huomattavasti suurempi ja vaihtoehtoja löytyy paljon enemmän kuin täällä. Toisaalta tuoretta vaaleaa leipää voi täällä ostaa jokaisesta pikkukioskista.

Rasvassa uppopaistettuja kroketteja, tyypillisiä espanjalaisia ruokia.

Ruoka on aika yksipuolista täällä. Iltaruuaksi saattaa olla pelkkä pihvi, tai lounaalla pelkkä iso lautasellinen kasviksia ja tietysti aina on leipää. Ensimmäisen kerran oli hieman hämmentävää saada eteensä pelkkä pihvi, mutta pikkuhiljaa siihenkin tottuu. Ruokajuoma on yleensä aina vesi ja hanavesi ei ole mitään herkkua täällä, mutta senkin makuun tottuu.

Oikeasti ihmettelen miten kukaan voi tällä ruokavaliolla olla laiha, toisaalta ruokavalio on tehnyt tehtävänsä ja espanjalaiset on vähän ylipainoisia.

Pipasia eli auringonkukansiemeniä, näitä syödään täällä paljon!

IHMISET

Espanjalaiset on tunnetusti sosiaalisia ja kovaäänisiä ja sitä nää on. Välillä on tuntunut siltä, että on suoraan Serranon perheestä, kun kaikki puhuu ja säätää yhtä aikaa. Yhtenä iltana meillä oli muutamia sukulaisia syömässä ja aiheeksi ajautui politiikka. Äänitaso ja puhenopeus nousivat hetkessä kaakkoon, kädet viuhuivat ja kyyneleet virtasivat. Mua vaan nauratti, koska en ymmärtänyt mistä ne puhuivat, mutta se tilanne oli kuin suoraan Serranosta. Osaa nää olla ihan normaalejakin välillä.

Täällä on myös ihan tavallista moikata samaan hissiin tai bussipysäkille tulevia henkilöitä. Kaikki on myös tosi avuliaita, jos pyydät neuvoa tai apua.

Espanjalaiset ei tykkää olla yksin. Kerran mun kaveri pyysi mua kertomaan miltä espanjalaiset vaikuttaa mun mielestä ja sanoin, että ne ei tykkää olla yksin vaan on ulospäin suuntautuneita, no en tietenkään voinut käyttää tuota sanaa, koska ei mitään hajua mikä se on espanjaksi, mutta kuvailin parhaani mukaan sitä. Kaverini huudahti ihmeissään "Mutta eihän kukaan voi haluta olla yksin!" ja mä vastasin sille, että kyllä suomalaiset haluavat, usko pois vain. :D

ENGLANNINKIELEN TASO

Mun käsitys siitä, kuinka paljon nää puhuu englantia, oli vähän alikanttiin mutta ei paljoa. Monet osaa puhua, jos vain puhuisivat, mutta nää ei vaan puhu ja osa ei oikeasti osaa yhtään mitään. 

Täällä opiskellaan 9-10 vuotta koulussa englantia ja siihen nähden taso on aivan surkea. Okei opetuksen laatu on aika huonoa, joten hankala siitä on oppia mitään. Kielioppia ei oikeastaan opiskella ollenkaan, miten voi opiskella kieltä ilman kielioppia? No nää opiskelee sen sijaan kirjoittamaan 80–120 sanan kirjoitelmia, jotka on ärsyttävän lyhyitä, mulla meinaa aina tulla sanamäärä täyteen. Kerran viikossa on oralskils-tunti, joka on kokonaan varattu puhumiseen, jostain ennalta annetusta aiheesta. Se on oikeasti aika hyödyllinen tunti. Muut tunnit sitten on, sitä mitä on. Yksi mun kaveri sanoi mulle, että nää opiskelee joka vuosi samat asiat ja teemat läpi, joten opinnoissa ei myöskään ole paljoa mitään uutta.

Meillä oli kaksi oppituntia pelkästään musiikin historia aiheena. Siis englannintunnilla opiskeltiin musiikin historiaa. (Mitä?) Musiikki on ollut joo meidän syksyn teema, mutta voitaisiinko jooko opiskella vaikka sitä kielioppia, se olisi loppujenlopuksi hyödyllisempää. Ainiin ollaanhan me opiskeltu jotain kieliopin tapaista, ollaan opiskeltu kirjoittamaan annettuja lauseita uudessa järjestyksessä, mutta se ei ole paljoa se.

Englannintunnit ei ole niin helppoja kuin luulin, mutta eipä niissä ole myöskään paljoa haastetta. Näiden englanti on sellaista yläaste tasoa, aika helppoa, mutta välillä tulee uusia sanoja ja asioita opittavaksi. Oon tähän mennessä tehnyt kaksi englanninkoetta ja ne ovat olleet melkein kokonaan vain luetunymmärtämistä ja 80–120 sanan kirjoitelma. 

Englanninkirjat ovat myös ihan omaa luokkaansa. Muihin kirjoihin verrattuna ne ovat vain kaksi vihkoa, niin kuin ne ovatkin ja ne on koko vuodeksi tarkoitettu. Toinen englanninkirja eikun siis vihko on tekstit, tehtävät ja hyvin vähäisen kieliopin sisältämä ja toinen on vain puhumis-ja kuunteluharjoituksia varten. Eikä me varmaan tulla kuuntelemaan mitään, koska ei siellä luokassa kai ole cd-soitinta ollenkaan. Suomessa meidän yhden kurssin kirja on kaksi/kolme kertaa paksumpi kuin näiden yhden vuoden kirja. Koko kirjassa on yhteensä 7 kappaletta, meillä yhdessä kurssissa on seitsemästä ylöspäin kappaleita. Kuten myös keroin jo ne kirjat on kokonaan englanniksi, kaikki esimerkit ja kaikki on englanniksi, ilman sanastoa. Se tuottaa kyllä pientä haastetta oppimiseen, kun ei voi verrata kieltä omaan, mutta parempi vaan mulle. Myös kokeet ovat täysin englanniksi, ei käännöslauseita ollenkaan.

Ihmiset luulevat täällä, että puhun ihan täydellistä englantia ja että se on mun äidinkieli, vaikka se ei ole ja en todellakaan puhu. Nää ei tiedä, että Suomessa puhutaan suomea ja näiden on hankala ymmärtää se, että vaikka suomessa osataan puhua englantia, niin se ei ole virallinen-tai äidinkieli Suomessa. Multa saatetaan välillä tulla kysymään jotain englanninkielen sanoja tai miten käännetään jotkut asiat englanniksi.

TELEVISIO

Kaikki ohjelmat on dubattuja espanjaksi ja mun korvaan kuulostaa siltä, että täällä on vain kaksi naisääni dubaajaa ja kaksi miesääntä. Alkuun se oli häiritsevää, mutta kaikkeen tottuu. Jopa ohjelmat joiden taustalla kuuluu englanti ja päälle on dubattu, ei kuulosta enää niin pahalta mun korvaan. 

Mainoskatkot saattaa kestää parhaimmillaan 8-10min ja lyhyimmillään 1-3min, aika normaali on 5minuutin mainoskatko. Ohjelmien välissä harvoin tulee mainoksia, vaan ohjelman lopussa ja heti seuraavan alussa on mainoskatkot, jotka voi parhaimmillaan kestää sen 10min. Ihan käteväähän se on tv:lle, ne ehtii mainostaa samat mainokset kahteen kertaan, kun meillä ne mainostetaan vain kerran.

KÄTEINEN JA HENKKARIT

Oon huomannut, että ilman käteistä ei pärjää täällä. Olin yhtenä iltana aivan pulassa, kun mulla oli rahaa vain kortilla, mutta ei käteisenä. Suomessa kaikkialla voi maksaa kortilla, joten käteinen ei oo niin tärkeä, mutta täällä ei voi. Joka kerta kun maksaa sillä kortilla, niin pitää myös näyttää henkkarit, joten muistakaa ottaa kuvallinen henkilötodistus mukaan kun matkustatte Espanjaan.

KENKIEN KÄYTTÖ

Ulkokengät jalassa tepastellaan sisälle asti ja kenkiä käytetään aina sisällä ja nyt kun ilmat ovat alkaneet viilentymään, niin ymmärrän hyvin miksi. Meidän kivilattia on jäätävän kylmä, ei siinä tee mieli tepastella sukkasiltaan. Meillä kaikilla on kumminkin sisätossut, joita käytetään kotona, niin ei tarvitse ulkokenkiä käyttää koko ajan.

TERVEHTIMINEN

Espanjalaiset poskipusut on yksi asia mitä rakastan ylikaiken! Ensimmäinen poskipusu oli aika hämmennys mulle, mutta pikkuhiljaa niitä oppi antamaan (ja vastaanottamaan). Ne annetaan molemmille poskille, poski poskea vasten ja pussataan ilmaa. Jotkut moiskauttavat melkeinpä poskelle ja toiset hädin tuskin koskee sun poskea. Ainoastaan miehet eivät anna niitä toisilleen, ne yleensä sitten kättelee tai taputtelee olalle.

TUPAKANPOLTTO

Tupakkaa poltetaan paljon enemmän täällä, kuin suomessa. Musta tuntuu että kaikki polttaa tupakkaa täällä. Myös kaikissa paikoissa poltetaan, sisällä, ulkona, autossa...



Pari Juttua unohdin alkuperäisestä postauksesta, joten lisään ne nyt tähän jälkikäteen. 

HINTATASO

Melkein kaikki on täällä suomalaiselle halpaa, mutta espanjalaisille kallista. 7 Euron leffalippu on kuulemma röystöä. Mä kävin leffassa 5eurolla. Toisaalta palkatkin on pienemmät täällä. Jos tienaat 2000 euroa kuukaudessa, olet hyvä palkkainen ja minimipalkka saattaa olla 700 kuukaudessa. Noilla palkoilla ymmärrän, että täällä on kallista.


PUKEUTUMINEN

Täällä legginsit on housut siinä missä muutkin housut on. Koulussakin tytöt pueutuu aika samalla tavalla, eikä mitenkään erikoisen panostetusti tai yksilöllisesti.


Toivottavasti nyt on kaikki.