sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Kieliongelmat ja joulun odotusta

Hups melkein kuukausi vierähtänyt siitä, kun viimeksi tänne mitään kirjoittelin. Mulle ei oo tapahtunut mitään sen ihmeempää mistä olisi kannattanut kirjoittaa, eikä mulla oo ollut juurikaan kuvia teille, enkä oo myöskään jaksanut kirjoittaa mitään. Nyt päätin kumminkin nostaa itseäni niskasta kiinni ja kertoa mitä tänne kuuluu.



Espanjanlippu liehui tangossa la constituciónin kunniaksi
Nyt alkaa olla se koti-ikävä kausi ohitettu ja elämästä tullut normaalia arkea, ilman sen suurempia ihmeellisyyksiä. Okei totta kai aina välillä tulee uusia asioita joita ihmettelee. Oon myös päässyt vielä enemmän mukaan mun kaveriporukkaan.  
Eilen 6.12 täällä oli constitución eli Espanjan perustuslain päivä ja meillä on maanantaina fiesta eli lomaa koulusta sen kunniaksi.  Mulla meni eilinen päivä kavereiden kanssa lahjaa etsien mun kaverille jolla on synttärit maanantaina, eli huomenna. Meidän on tarkotus mennä herättämään se puoliltapäivin lahjojen kanssa ja sen jälkeen mennä yhdessä pitsalle.
Churreria, eli churroja tekevä ja myyvä kioski.

Kieliongelmat

Castellano (=espanjankieli) alkaa olla ihan okei hyvin hallussa. Pystyn puhumaan aika sujuvasti, sekä ymmärtämään ihan okei, riippuen tietenkin aiheesta. Muutama kompastuskivi mulla on kielen kanssa ja yksi niistä on verbit.

Verbit taipuvat, kuten suomenkielessäkin, tekijän mukaan eli: Minä teen, sinä teet… ja välillä, jos en ajattele mitä sanon niin huomaan, että saatan sanoa ”minä syöt” vaikka tarkoitan sanoa ”minä syön”. Se on ärsyttävää, varsinkin, kun huomaan virheen heti kun olen päästänyt sen ilmoille. Nykyään en enää tee preesensin muodoissa niin paljoa virheitä, mutta menneet aikamuodot ne ovat vielä hakusessa. Olen yrittänyt päntätä niiden päätteitä ja opiskella, että milloin käytetään mitäkin mennyttä aikamuotoa, mutta kun niitä sitten pitäisi käyttää oikeassa elämässä, niin kaikki opiskeltu unohtuu ja sitten sitä sanoo mitä ensimmäisenä päähän tulee. Uskon, että kuulostan aika idiootilta, kun yritän puhua jostain tapahtuneesta asiasta.

Verbit taipuvat tähän tyyliin espanjaksi preesensissä.
Preteritin eli yhden menneen aikamuodon päätteet menee aina sekaisin mulla! Ja vielä kun tässä preteritissä pitää olla niin paljon poikkeuksia muistettavaksi.


Toinen kompastuskivi on feminiini ja maskuliini muodot eli esim. bonito ja bonita. Molemmat tarkoittavat kaunista, mutta -o päättettä täytyy käyttää maskuliini sanojen kanssa eli el- sanojen kanssa ja –a päätettä feminiini eli la-sanojen kanssa. Jotta osaisi aina sanoa sen oikean muodon, täytyisi muistaa oliko sana maskuliini vai feminiini ja enhän mä nyt muista tietenkään jokaisesta sanasta kumpi se sattuikaan olemaan feminiini vai maskuliini. 

No tuosta en jaksa vielä ottaa stressia, mutta se kun espanjaksi hermano on veli ja hermana sisko tai amigo poikakaveri amiga tyttökaveri, niin siinä pitää olla korvat tarkkana kumpaa sukupuolta nyt tarkoitetaankaan ja muutaman kerran olen vahingossa puhunut amigosta, kun on pitänyt puhua amigasta tai hermanasta eli siskosta, kun on pitänyt puhua hermanosta eli veljestä.

Kolmas, ei niin iso juttu, on syödä verbit. Espanjankielessä kun löytyy ainakin aamupalan, lounaan ja päivällisen syömiselle eri sanat. Aamupalan syömistä eli desayunar-verbiä en ole vielä sekoittanut noihin muihin, kun se on niin erilainen, mutta comer ja cenar meni multa tuon tuosta sekaisin. Comer-verbiä käytetään lounaan syömisestä ja cenar tarkoittaa illallisen syömistä. Aikaisemmin en edes tajunnut, kuinka tärkeä ja iso se ero on, mutta nyt kun niitä on käyttänyt väärin niin huomaan, että sehän on ihan eri juttu syödä kuin syödä. Niin, no hyvänen aika onhan siinä ero mihin aikaan päivästä sitä purukalustoa käytetään, vai mitä? Nyt oon kumminkin oppinut olemaan tarkempi noiden sanojen kanssa.

Noi kieliongelmat mitä listasin tähän on ollut mulla ihan alusta asti ja pikkuhiljaa ne alkaa helpottaa. Varmasti mulla on myös paljon muutakin hienosäätöö kielen kanssa mut noi kaksi ekaa nyt on ainakin isoimmat ongelmat kielen kanssa.


Seimiasetelma oli puerto venecian kauppakeskuksessa hieman isompi kuin suomessa. Täällä nyt sentään on rakennettu koko Betlehem, eikä vain tallia.

Joulun odotus

Yks hassu juttu, jota ihmettelin täällä on joulun odotus. Vielä marraskuussa joulusta ei juuri ollut tietoakaan muualla kuin kaupoissa ja kauppakeskuksissa. Ihmiset eivät odottaneet joulua, eikä missään näkynyt joulukoristeita. Mun kaveri totesikin, että marraskuussa on vielä liian aikaista odottaa joulua. Tällä viikolla, kun joulukuu on alkanut, niin ensimmäiset parvekkeet on saanut jouluvalot ja keskusta on koristeltu joulukoristein. Ei täällä mikään jouluinen tunnelma ole, varsinkin kun puissa on lehtiä. Joulufiilistä ei siis sen kummemmin vielä mulla ole, paitsi yhtenä iltana, kun sain joulukortin kaverilta suomesta, niin iski kunnon joulufiilis. Halusin juoda glögiä ja syödä pipareita sekä kuunnellaa joululauluja kynttilöiden valossa, mutta jouduin tyytymään vain jouluradion kuunteluun.

Amiga invisible

Täällä Espanjassa on myös kuulemma perinteistä joulun aikaan tehdä ’amiga invisible’(=näkymätön kaveri) joka on vähän samanlainen kuin salainen ystävä. Eli jokaiselle arvotaan oma näkymätön kaveri, jonka on tarkoitus ostaa sulle sovitulla rahasummalla joululahja. Me sovittiin 5e lahjan hinnaksi. Lahjat annetaan sitten viimeisenä koulupäivänä ennen joululomaa.







Sää

Aamuisin kun lähtee kouluun, on yleensä vaan muutama aste ja tuulee. Pahimpina päivinä tuulee yli 10m/s. Tuuli on muutenkin täällä koko talven seuralainen, joten siihen joutuu tottumaan. Vielä recreolla eli yhdentoista aikoihin saattaa hengitys höyrytä, joten Suomi uskokaa pois täällä on kylmä.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti