Koska vaihto-oppilas vuoteen sisältyy tosi paljon odotuksia ja
kaikenmaailman ennakkoluuloja niin ajattelin yrittää kertoa teille vähän siitä
onko ne kaikki väitteet totta vai ei. Mut muistakaa, että totta kai kerron
omien kokemuksien pohjalta ja joku toinen vaihtari voisi ehkä vastata ihan eri
tavalla näihin eli tämäkään ei kerro koko totuutta vaihto-oppilasvuodesta. Vasta
kun sen kokee itse, niin saa tietää minkälaista on vaihtarielämä.
1. Koulussa ei tarvitse tehdä mitään ja koko vuosi on vain juhlimista ja chillailua.
No ei se nyt ihan näin mene... Se kuinka paljon panostaa kouluun riippuu
ihan ihmisestä ja kielitaidosta ja siitä kuinka paljon koulu vaatii
vaihtareilta. Jos lähdet vaihtoon maahan, jossa sua vastassa on uusi tai lähes
uusi kieli niin voit olla aika varma, että ensimmäisiin kuukausiin koulussa et
ymmärrä mitään eli toisin sanoen kouluhommien tekeminen on aikalailla
mahdotonta. Mutta ajan kanssa kielitaitokin kehittyy niin pystyy ja täytyy
tehdä enemmän koulujuttuja ja tottakai mitä enemmän tekee kouluhommia, sitä
paremmaksi kielitaito kehittyy. Silti vaihtovuosi on rennompi koulun suhteen
kuin normaalit opiskeluvuodet, koska lähes kaikki mitä vaihdossa opiskelee ei
vaikuta omiin opiskeluihin Suomessa. Eli se ei haittaa vaikka ei pääse kokeista
läpi tai vaikka ei olisi ehtinyt lukea koko koealuetta, oppi siinä silti monta
uutta sanaa, mikä mulle ainakin on tärkein opiskelukriteeri täällä: oppia lisää
kieltä.
Sekin kuinka paljon käy ulkona juhlimassa kavereiden kanssa ja kuinka
rennosti ottaa asiat riippuu omista kavereista ja itsestään. Jos kaveriporukka
ei lähde joka viikonloppu ulos, vaan ne opiskelee tai tekee jotain muuta, niin
ei sitä halua lähteä yksin ulos. Mä käyn lukion vikaa vuotta täällä eli näillä
on tosi paljon opiskeltavaa, mistä johtuen niitä on aika hankala saada
arki-iltaisin ulos eikä ne joka viikonloppu edes lähde minnekään varsinkin jos
niillä on paljon kokeita seuraavalla viikolla.
Oikeastaan vaihtovuosi ja varsinkin syksy on koko ajan opiskelua ja
henkistä kasvua, aamusta iltaan. Vaihdossa pitää oppia kulttuuri, tavat,
kieli... yms. kokonaan uudestaan ja voi olla että jotkin itsestäänselvyydet on
ihan outoja ja käsittämättömiä tapoja kohdemaassa, joten ei elämä henkisesti
ole mitään rentoa.
2. Joulun jälkeen vaihtovuosi vasta alkaa
Tämän väitteen aika moni vaihtari vahvistaa. Mutta mitä tää tarkoittaa?
Jouluun asti elämä on lähinnä kielen opiskelua ja muutenkin totuttelua uuteen
elämään ja tutustumista kavereihin. Joulun jälkeen arkikieli on yleensä saatu
haltuun, sulla alkaa olla ehkä ystäviä, eikä vaan kavereita ja olet tottunut
elämään uudessa maassa ja perheessä joten vuodesta alkaa nauttimaan.
Toinen maaginen raja, minkä monet vaihtarit vahvistaa kielen oppimisen
kannalta on kolme kuukautta. Yleensä siinä noin kolmen kuukauden jälkeen ihan
tuntematonkin kohdemaan kieli on saatu jotenkuten haltuun, ainakin niin että
pystyy kertomaan lyhyitä juttuja ja ymmärtää edes jotain mitä ympärillä puhutaan,
mutta se ei silti tarkoita sitä, että kolmen kuukauden jälkeen osaisi jo
täydellisesti kielen. Totta kai tämäkin riippuu siitä miten hyvin jo ennestään
osasi kohdemaan kieltä.
Jos joku joka tämän nyt lukee miettii, että lähteekö puoleksi vuodeksi vai
vuodeksi vaihtoon, niin ehdottomasti suosittelen lähtemään vuodeksi, se ei ole
paljoakaan kalliimpi ja vuoden aikana ehtii oppia muutakin kuin kielen. Jos
kumminkin epäilet, että vaihtovuosi pilaa omat opiskelu Suomessa, niin lue
seuraava väite.
3. Vaihtovuosi on haitaksi omille opiskeluille
Se on selvää, että lukio väkisinkin venyy kolme ja puol tai nelivuotiseksi,
riippuen vaihtovuoden pituudesta, mutta kyllä se on sen arvoista. Vaihtovuoden
aikana oppii paljon enemmän uutta kuin yhden lukiovuoden aikana itsestään,
kulttuurista, kielestä tavoista... joten ei se mitään, että tulikin yksi
välivuosi lukioon. Enkä usko, että kymmenien vuosien päästä voivottelen sitä
että lukio venyi nelivuotiseksi ja näin ollen pääsin jatko-opiskelemaan vuoden
myöhemmin ja koko elämäni viivästyi vuodella, koska olin vaihdossa, vaan uskon
että olen onnellinen siitä, että uskalsin lähteä vaihtoon. Niin enemmän sitä
harmittaa tekemättömät asiat, kuin tehdyt asiat myöhemmin.
Totta kai vaihtovuoden aikana saattaa sujuvasti unohtaa lukion ykkösellä opitut
asiat, mutta eiköhän nekin sitten palaudu mieleen, kun niitä vähän muistelee.
Ehkä suurin mitä monet vaihtarit jännittää on miten ruotsin opiskelu sujuu taas
vaihtovuoden jälkeen. Itte kävin kaikki ruotsin pakolliset kurssit ykkösellä ja
kesälläkin vielä suoritin viimeisen, niin voin täysin rauhassa unohtaa ruotsin.
Englanti mua kyllä vähän jännää, koska mun englannin kielitaito on täällä
laskenut kuin lehmän häntä, joten saa nähdä mitä tapahtuu, kun palaan Suomeen.
Jos miettii vaihtoon lähtöä, niin ei todellakaan kannata pelätä sitä, että
ei enää muista sanaakaan ruotsia kun palaa Suomeen, tai yhtään mitään muutakaa,
vaan enemmänkin kannattaa rohkeasti lähteä vaihtoon! Sitä paitsi mun mielestä
on aika huono syy jättää vaihtovuosi välistä sen takia, että se olisi omille
opiskeluille haitaksi, koska täällä sitä oppii niin monta asiaa mitä ei
Suomessa ikinä tulisi opittua.
4. Koko vuosi on tosi ihmeellistä ja upeata eikä yhtään arkista
Elämä ei todellakaan ole koko ajan ruusuilla tanssimista vaihdossa. Tää
väite musta tuntuu elävän tosi monen päässä ehkä vähän ajatuksella "ruoho
on vihreämpää aidan toisella puolen". Monet vaihtoonlähtijät
olettaa että vuosi tulee olemaan jotenkin tosi erikoinen ja hieno ja upea koko
ajan, mutta ei se tule sitä olemaan.
Jos miettii mikä on vaihto-oppilasvuoden idea, niin se on aika karu:
Lähetetään nuori yksin toiseen maahan uuteen kieliympäristöön, kulttuuriin ja
totta kai asumaan ihan ventovieraiden ihmisten keskelle, jonne sen sitä pitäis
kaiken sen kulttuurishokkihämmennyksen keskellä sopeutua. Niin ja sit tietysti
rahastetaan siitä aivan järkyttävä summa rahaa ja sanotaan, että se on kivaa.
Oikeasti kaikki vaihtoonlähtiät on varmaankin vähän hulluja, kun ne vapaaehtoisesti
maksaa monta tonnia siitä, että ne saa sinnitellä yksin toisessa maassa.
Okei tuli aika karusti sanottua asiat, mutta vaihtovuoteen mahtuu hetkiä
jolloin itkusta ei tule loppua ja tekee mieli palata Suomeen, ja on myös hetkiä
jolloin elämä on tosi kivaa ja ihanaa ja on myös hetkiä jolloin elämä on
arkisen harmaata, joten ihmiset älkää ajatelko että elämä on vain tosi ihanaa
vaihdossa.
5. Vaihto-oppilas vuosi, elämäsi paras vuosi
Tää on niin perinteinen vaihtarijärjestöjen slogan, mainoslause, että
kannattaa kyseenalaistaa tää suuresti. Vaihtarivuosi on jokaiselle yksilöllinen kokemus.
Toisille vuosi voi olla elämän paras vuosi, toisille se voi olla elämän hirvein
vuosi ja toisille vain vähän erilainen vuosi muiden joukossa joten ei kannata
uskoa sitä mitä vaihtarijärjestöt kertoo vaihtovuosista, koska nekin on vain
voittoa haluavia yrityksiä ja haluavat saada myytyä mahdollisimman paljon
tuote-elämystään. Okei on joitain järjestöjä kuten Rotaryt jotka ei tavoittele
voittoa, mutta se yleensä näkyy sitten hinnassa haluaako järjestö voittoa vai
ei.
Omalla asenteella pystyy vaikuttamaan siihen millainen vuosi on, mutta
ympäristö kanssa vaikuttaa.
Sille ei vaan voi mitään, jos hostperhe onkin huono tai ei vaan millään saa
ystäviä tai mikään ei vaan onnistu uudessa maassa, eli aina se oma asennekaan
ei auta siihen miten hyvin oma vuosi tulee menemään.
Jos nyt pohtii vaihtoonlähtöä niin kannattaa lukea ihan tarkoituksella myös
huonoja vaihto-oppilas kokemuksia, että osaa tiedostaa sen ettei se tuleva
vuosi välttämättä ole elämän paras vuosi. Vaihtarivuosi voi olla tosi hyvä,
huono tai neutraali kokemus, joten ei kannata olettaa että kaikki menee ihan
täydellisesti uudessa maassa ja että vuosi on mahtavin vuosi ikinä.
6. Vaihtariblogit näyttää koko totuuden vaihtarielämästä
Ei näytä läheskään. Kovin moni ei halua kirjoittaa nettiin sitä miten
vaihtarielämä saattaa olla oikeasti tosi raskasta ja rankkaa ja miten
host-perheen kanssa voi olla ongelmia, eikä normaalista arjesta ole paljoakaan
kirjoitettavaa, joten ainut mistä kirjoittaa on ne hyvät kokemukset. Kuviakin
tulee otettua paljon enemmän kun tapahtuu jotain erikoista ja arjesta
poikkeavaa. Vaikka minäkin vannoin, että yritän kirjoittaa tänne mahdollisimman
totuudenmukaisesti vaihtarivuodestani, niin ei se nyt ole ihan toteutunut,
varisinkin jos katsoo tammikuun postauksiani: Pyreneitä ja Barcelonan
retki..
7. Ensimmäiset kuukaudet ovat hirveitä
Vaihtovuosi monilla menee niin, että alkuun ensimmäiset viikot ollaan tosi
innoissaan uudesta kulttuurista ja eletään onnen kukkuloilla, mutta sitten kun
se uutuundenviehätys katoaa niin koti-ikävä iskee ja kun siitä on päästy yli
(yleensä siinä joulun jälkeen) niin vaihtovuodesta aletaan nauttia, mutta ei se
silti kaikilla mee näin. Eli ensimmäiset kuukaudet voi olla tosi rankkoja, just
sen takia et on uusi kulttuuri ja kieli ja pitää saada uusia ystäviä ja
sopeutua perheeseen, mutta kyllä niistäkin selviää.
Yksi juttu mitä kukaan ei kertonu mulle, ennenkuin lähdin vaihtoon oli se,
että ensimmäisten kuukausien aikana elämä voi olla melkosta tunnemyrsykä. Tästa
ollaan juteltu myös mun vaihtarikamujen kanssa, että tunteet on ollu kuin
vuoristoradassa ensimmäiset kuukaudet. Varsinkin alkuun tunteet on tosi
vahvoja, eikä semmosta normifiilistä ole, vaan on joko tosi iloinen tai
surullinen tai vihainen tai hämmentynyt.... Välillä myös saattaa olla ihan
mitättömistä asioista vihainen, iloinen, surullinen tai mitä vaan ja sitä vaan
miettii, että miksi ihmeessä tunteiden pitää olla niin tunnemyrskyä. Onneksi
kumminkin tunteetkin tasaantuu sitten ajan myötä. Yks myös mikä vaikuttaa
paljon mielialaan on sää, oikeesti jos on hyvä sää niin on iloinen ja jos on
huono sää niin on surullinen.
8. Kulttuurishokki ja vaihtarikilot iskee jossain vaiheessa
Se kuinka ison kulttuurishokin käy läpi riippuu omasta kyvystä sopeutua
uuteen kulttuuriin, siitä kuinka erilainen uusi kulttuuri on ja kuinka paljon
tuntee kohdemaan kulttuuria jo ennestään. Toiset ei juurikaan kohtaa
minkäänlaista kulttuurishokkia ja toisilla se voi olla tosi raju. Mut kannattaa
oikeasti tutustua kohdemaan kulttuuriin mahdollisimman paljon, niin sillä
ainakin voi pehmustaa kulttuurishokkia.
Mulla ei ollut mitään kauheen rajua kulttuurishokkia, mut esim. jouluna ja
muutenkin alkuun tilanteissa joissa oli useampi äänekäs espanjalainen koolla
sai pienen kulttuurishokin siitä miten eläväisiä espanjalaiset on, vaikka sen
tiesikin jo, että sellaisia ne nää täällä on. Ruokashokki oli myös yks mikä
iski mulla parin viikon jälkeen, koska oikeestaan kaikki ruuat oli uusia ja
maut oli uusia ja vaikka se olisi ollut tuttu raaka-aine, niin se valmistettiin
ihan eri tavalla täällä kuin Suomessa. Koko ajan piti vaan tottua uusiin
makuihin. En oo koskaan aikaisemmin kaivannut yhtä paljon suomalaista ruokaa
kuin silloin.
Sekin miten paljon vaihtarikiloja ehtii kertyä vuoden aikana riippuu
tottakai siitä, paljonko syö liikkunnan suhteen. Mut helposti, jos menee maahan
jossa ruokailutavat on epäterveellisiä eikä harrasta mitään liikuntaa, alkaa
niitä vaihtarikiloja vyötärölle ilmestymään, mutta varmaan nekin häviää kun
palaa Suomeen ja entisiin ruokailutottumuksiin.
Nää kaksi viimeistä väitettä ovat sellaisia oletuksia mitkä mulla oli, kun
päätin lähteä vaihtoon Espanjaan.
9. Lähden Espanjaan vaihtoon, niin siellä on lämmintä
Espanjassakin on talvi ja täällä on silloin ihan oikeasti kylmä, eli älä
tule tänne jos haluat viettää vuoden palmun alla. Espanja on iso maa, joten
pohjois osassa Espanjaa on lunta talvisin ja etelässä talvi ei ole yhtä kylmä
kuin täällä pohjoisessa, mutta ellet satu päätymään kanariansaarille vaihtoon,
niin varmasti tulet tarvitsemaan villapaitoja ja sukkia. Mulla nyt kieli oli
tärkeämpi kriteeri kuin lämpö, kun halusin lähteä vaihtoon, joten sen takia
valitsin Espanjan, missä puhutaan sitä alkuperäistä espanjaa, enkä jotain
Lattarimaata kohteeksi. Kyllä mä totta kai toivoin, että Espanjassa ois vähän
lämpimämpi kuin Suomessa ja onhan täällä ollut, mutta vain vähän näin talvella.
No toivotaan, että kevät alkaisi aikaisemmin!
10. Espanjassa saa helposti kavereita koska ne on niin sosiaalisia ja itsekin on vuoden jälkeen ulospäin suuntautuneempi.
Espanjalaiset on sosiaalisempia kuin suomalaiset, mutta ei niitä kavereita vahingossa saa vaan itse pitää oikeasti olla aktiivinen niiden saamisessa. Mulle ei varmaan alkuun jotkut uskaltanut tulla juttelemaan, koska en puhunut melkein yhtään espanjaa ja nää ei puhu kauheen hyvin englantia, joten sitten itse piti mennä seisoskelemaan joihinkin porukoihin. Eli jos lähtee johonkin maahan mistä tietää, että ihmiset on tosi sosiaalisia, niin kannattaa pitää mielessä, että ei niitä kavereita ihan itsestään saa, vaikka ihmiset olisi tosi ulospäin suuntautuneita.
Vielä en tiedä sitä tuliko musta ulospäin suuntautuneempi vaihtarivuoden
jälkeen, koska täällä mä edelleen olen, mutta tähän asti musta on lähinnä
tullut enemmän sisäänpäin kääntynyt, koska ei oo osannut kieltä hyvin, niin ei
oo voinut puhua, eikä osallistua keskusteluihin, joten on vaan ollut hiljaa.
