Pyreneet ja kadonnut joulu

Vihdoinkin mäkin olen päässyt lomalle ja kirjoittamaan teille vähän kuulumisia. Mulla alko loma tosiaan vasta eilen 22.päivä, virallisesti se alkaa vasta tänään, mutta me mentiin tänään vain leffaan. Itte jätin Madren luvalla väliin tän päivän, koska leffoina oli vain Nälkäpeli ja Hobitti vaihtoehtoina ja se piti maksaa itte ja Nälkäpelin olen nähnyt jo ja Hobitti ei kiinnosta mua, joten en haluis maksaa turhasta. Opettajat oli tosi vihaisia, koska monet muutkin ajatteli samalla tavalla. Jokainen opettaja räyhäs meille siitä, että kerrankin (oikeastaan tuossa koulussa mennään joka vuosi leffaan, kun joulu loma alkaa, joten ei ollut mitenkään erityistä) kun he yrittävät olla mukavia niin sitä ei arvosteta ja että se on viimeinen virallinen koulupäivä ja silloin pitää olla koulussa, koska teidän kaikki muut kollegat kaikista muista kouluista joutuu myös olemaan koulussa viimeisen päivän ja jos suurin osa ei halua mennä leffaan, niin sitten voidaan pitää normi koulupäivä. Loppujen lopuksi meidän luokka pääsi leffaan, koska oli riittävästi menijöitä, mutta meidän viereisluokka ei ja opettajat päätti olla vielä erityisen mukavia ja laittaa niille kokeen, jotta kaikki varmasti tulee kouluun.


Laskettelua pyreneillä

Pääsin edellisenä viikonloppuna eli 12-14.12 Pyreneille laskettelemaan, mun kaverin Martan ja hänen isänsä kanssa ja oli ihan huippu reissu, vaikka jalat oli kuolleet sen reissun jälkeen. Lähdettiin perjantaina ajamaan kohti Pyreneitä. Yllätyin miten lähellä Pyreneet sijaitsi loppujen lopuksi, koska sinne oli vain reilun parin tunnin ajomatka. Luulin et ne olisi vähän kauempana mutta ei näköjään ollukaan. Yövyttiin Jacassa, kylässä jossa Martan perheellä on asunto. Jaca oli ihan älyttömän kaunis ja tunnelmallinen pieni kylä, mutta unohdin kameran kämpille, kun käytiin siellä perjantai-iltana syömässä joten sieltä mulla ei oo kuvia.

Laskettelukeskus sijaitsi ihan kiinni Ranskan rajassa ja ymmärsin, että jotkut rinteet oli Ranskan puolella.

 Lauantai aamuna herättiin seitsemältä ja lähdettiin ajamaan kohti Formigalin laskettelukeskusta vähän kahdeksan jälkeen ja perillä oltiin sopivasti yhdeksän maissa, kun rinteet avattiin. Kaikki kamat sain onneksi lainaan, Martalta, koska niiden koko perhe laskettelee ja niillä oli kaikki mahdolliset kamat sukista suksiin. Lauantai oli aika erinomainen laskettelupäivä, porukkaa oli tosi vähän, hisseihin ei tarvinnut yhtään jonottaa ja sää oli erinomainen. Rinteistä suurinosa oli kiinni, koska lunta oli vielä tosi vähän, mutta mulle siellä oli ihan riittävästi laskemista. Rinteet ei ollu niin huippukunnossa, koska niissä oli tosi paljon irtolunta ja sen takia oli aika raskasta lasketella. Vietettiin rinteillä koko päivä siihen asti kunnes se keskus meni kiinni eli neljän maissa. Täällä ei rinteitä oo valaistu, joten iltamäkeä on turha haaveilla.

Formigalin rinnekartta. Niinkuin näkyy rinteitä ja vuoria oli riittävästi, vaikka läheskään puolet noista ei edes ollut auki.

Marta ja minä

Pieniä vuoristokyliä näkyi matkalla Formigaliin tosi paljon.

Sunnuntaina ei enään lähdetty rinteisiin, vaan lähdettiin kotia kohti onnellisella mielellä ja särkevin jaloin. Tälläsiä samanlaisia kokemuksia haluan kokea vielä lisää tänä vuonna, hauskoja yllättäviä ja erilaisia kokemuksia. Kokemuksia mitä en ikinä olisi osannut kuvitellakaan tekeväni täällä.


Kadonnut joulu

Kuva on otettu aatonaattona, ei näytä joulukuulta ei.

Kävin viime lauantaina keskustassa fiilistelemässä kadonnutta joulua ja ostamassa amiga invisiblelle lahjan kaverini Jennyn kanssa. Täällä tosiaan ainut paikka missä tietää joulun olevan tulossa on keskusta ja kauppakeskukset, koska ne on täynnä joulukoristeita ja joulutavaroita, mutta muuten ei joulusta ole tietoakaan. Mulla ei oo yhtään joulufiislis, mun sisäinen kelloni elää vielä syksyä, mutta kai se täytyy uskoa että on joulu, kun kalenteri näyttää 23.12. Ei mikään ihmekään, ettei joulufiilistä ole, koska tää vuosi on niin erilainen, kuin mitä joulu mulle yleensä on. Oon kaukana kodista ja läheisistä, kaikki rakkaat joulutraditiot oon jäänyt tekemättä tänä vuonna, joulukoristeita, jouluruokia-ja herkkuja eikä lunta ole. Onneksi tänne on saapunut muutamia pieniä joululahjoja ja kortteja, iso kiitos kaikille jotka niitä lähetti, ne on ollut ihania piristyksiä! Täällä ei enää lähetetä edes joulukortteja ystäville, sähköisiä joulun toivotuksia saatetaan lähettää, jos niitäkään. Ennen kuulemma joulukortit oli tavallisia, mutta sitten espanjaan tuli talouskriisit, eikä joulukorttejakaan enää lähetetty. Syy kaikkiin asioihin tuntuu olevan kriisit täällä.

Kiitos vielä kaikille, mua muistaneille! :)

Vaikka tää joulu on tosi erilainen joulu ja on ollut pieni jouluttomuus shokki, niin silti odotan pyhiä innoissani, koska tää on ainutkertainen tilaisuus nähdä ja viettää erilainen joulu. Me lähdetään jouluksi kylään, missä mun äidin suvulla on talo. Sinne mennään koko familian voimin. Se talo tulee kuulemma olemaan aivan täysi ja kaikki ei edes mahdu nukkumaan sinne. Me lähdetään sinne huomenna, aattona ja palataan tapanina takaisin. UV:nä mennään taas uudestaan sinne viettämään noche viejaa (=vanha yö eli uusivuosi) suvun kanssa.

Kuvia keskustasta

Lasten "pulkkamäki"

 Seuraavat kuvat on keskustaan rakennetusta jättimäiskokoisesta seimiasetelmasta. Suomessa kun meillä on vain se seimi ja Maria ja Joosef, niin täällä rakennetaan koko Betlehem.

Pahoittelen, teksti on varmaan täynnä järkyttäviä kielioppivirheitä, koska laiska Ann-Mari ei jaksanut oikolukea tekstiä.

¡Feliz Navidad!

Hyvää Joulua!

Kieliongelmat ja joulun odotusta

Hups melkein kuukausi vierähtänyt siitä, kun viimeksi tänne mitään kirjoittelin. Mulle ei oo tapahtunut mitään sen ihmeempää mistä olisi kannattanut kirjoittaa, eikä mulla oo ollut juurikaan kuvia teille, enkä oo myöskään jaksanut kirjoittaa mitään. Nyt päätin kumminkin nostaa itseäni niskasta kiinni ja kertoa mitä tänne kuuluu.

Espanjanlippu liehui tangossa la constituciónin kunniaksi

Nyt alkaa olla se koti-ikävä kausi ohitettu ja elämästä tullut normaalia arkea, ilman sen suurempia ihmeellisyyksiä. Okei totta kai aina välillä tulee uusia asioita joita ihmettelee. Oon myös päässyt vielä enemmän mukaan mun kaveriporukkaan.  

Eilen 6.12 täällä oli constitución eli Espanjan perustuslain päivä ja meillä on maanantaina fiesta eli lomaa koulusta sen kunniaksi.  Mulla meni eilinen päivä kavereiden kanssa lahjaa etsien mun kaverille jolla on synttärit maanantaina, eli huomenna. Meidän on tarkotus mennä herättämään se puoliltapäivin lahjojen kanssa ja sen jälkeen mennä yhdessä pitsalle.

Churreria, eli churroja tekevä ja myyvä kioski.

Kieliongelmat

Castellano (=espanjankieli) alkaa olla ihan okei hyvin hallussa. Pystyn puhumaan aika sujuvasti, sekä ymmärtämään ihan okei, riippuen tietenkin aiheesta. Muutama kompastuskivi mulla on kielen kanssa ja yksi niistä on verbit.

Verbit taipuvat, kuten suomenkielessäkin, tekijän mukaan eli: Minä teen, sinä teet… ja välillä, jos en ajattele mitä sanon niin huomaan, että saatan sanoa ”minä syöt” vaikka tarkoitan sanoa ”minä syön”. Se on ärsyttävää, varsinkin, kun huomaan virheen heti kun olen päästänyt sen ilmoille. Nykyään en enää tee preesensin muodoissa niin paljoa virheitä, mutta menneet aikamuodot ne ovat vielä hakusessa. Olen yrittänyt päntätä niiden päätteitä ja opiskella, että milloin käytetään mitäkin mennyttä aikamuotoa, mutta kun niitä sitten pitäisi käyttää oikeassa elämässä, niin kaikki opiskeltu unohtuu ja sitten sitä sanoo mitä ensimmäisenä päähän tulee. Uskon, että kuulostan aika idiootilta, kun yritän puhua jostain tapahtuneesta asiasta.

Verbit taipuvat tähän tyyliin espanjaksi preesensissä.

Preteritin eli yhden menneen aikamuodon päätteet menee aina sekaisin mulla! Ja vielä kun tässä preteritissä pitää olla niin paljon poikkeuksia muistettavaksi.

Toinen kompastuskivi on feminiini ja maskuliini muodot eli esim. bonito ja bonita. Molemmat tarkoittavat kaunista, mutta -o päättettä täytyy käyttää maskuliini sanojen kanssa eli el- sanojen kanssa ja –a päätettä feminiini eli la-sanojen kanssa. Jotta osaisi aina sanoa sen oikean muodon, täytyisi muistaa oliko sana maskuliini vai feminiini ja enhän mä nyt muista tietenkään jokaisesta sanasta kumpi se sattuikaan olemaan feminiini vai maskuliini. 

No tuosta en jaksa vielä ottaa stressia, mutta se kun espanjaksi hermano on veli ja hermana sisko tai amigo poikakaveri amiga tyttökaveri, niin siinä pitää olla korvat tarkkana kumpaa sukupuolta nyt tarkoitetaankaan ja muutaman kerran olen vahingossa puhunut amigosta, kun on pitänyt puhua amigasta tai hermanasta eli siskosta, kun on pitänyt puhua hermanosta eli veljestä.

Kolmas, ei niin iso juttu, on syödä verbit. Espanjankielessä kun löytyy ainakin aamupalan, lounaan ja päivällisen syömiselle eri sanat. Aamupalan syömistä eli desayunar-verbiä en ole vielä sekoittanut noihin muihin, kun se on niin erilainen, mutta comer ja cenar meni multa tuon tuosta sekaisin. Comer-verbiä käytetään lounaan syömisestä ja cenar tarkoittaa illallisen syömistä. Aikaisemmin en edes tajunnut, kuinka tärkeä ja iso se ero on, mutta nyt kun niitä on käyttänyt väärin niin huomaan, että sehän on ihan eri juttu syödä kuin syödä. Niin, no hyvänen aika onhan siinä ero mihin aikaan päivästä sitä purukalustoa käytetään, vai mitä? Nyt oon kumminkin oppinut olemaan tarkempi noiden sanojen kanssa.

Noi kieliongelmat mitä listasin tähän on ollut mulla ihan alusta asti ja pikkuhiljaa ne alkaa helpottaa. Varmasti mulla on myös paljon muutakin hienosäätöö kielen kanssa mut noi kaksi ekaa nyt on ainakin isoimmat ongelmat kielen kanssa.

Seimiasetelma oli puerto venecian kauppakeskuksessa hieman isompi kuin suomessa. Täällä nyt sentään on rakennettu koko Betlehem, eikä vain tallia.

Joulun odotus

Yks hassu juttu, jota ihmettelin täällä on joulun odotus. Vielä marraskuussa joulusta ei juuri ollut tietoakaan muualla kuin kaupoissa ja kauppakeskuksissa. Ihmiset eivät odottaneet joulua, eikä missään näkynyt joulukoristeita. Mun kaveri totesikin, että marraskuussa on vielä liian aikaista odottaa joulua. Tällä viikolla, kun joulukuu on alkanut, niin ensimmäiset parvekkeet on saanut jouluvalot ja keskusta on koristeltu joulukoristein. Ei täällä mikään jouluinen tunnelma ole, varsinkin kun puissa on lehtiä. Joulufiilistä ei siis sen kummemmin vielä mulla ole, paitsi yhtenä iltana, kun sain joulukortin kaverilta suomesta, niin iski kunnon joulufiilis. Halusin juoda glögiä ja syödä pipareita sekä kuunnellaa joululauluja kynttilöiden valossa, mutta jouduin tyytymään vain jouluradion kuunteluun.

Amiga invisible

Täällä Espanjassa on myös kuulemma perinteistä joulun aikaan tehdä ’amiga invisible’(=näkymätön kaveri) joka on vähän samanlainen kuin salainen ystävä. Eli jokaiselle arvotaan oma näkymätön kaveri, jonka on tarkoitus ostaa sulle sovitulla rahasummalla joululahja. Me sovittiin 5e lahjan hinnaksi. Lahjat annetaan sitten viimeisenä koulupäivänä ennen joululomaa.

Sää

Aamuisin kun lähtee kouluun, on yleensä vaan muutama aste ja tuulee. Pahimpina päivinä tuulee yli 10m/s. Tuuli on muutenkin täällä koko talven seuralainen, joten siihen joutuu tottumaan. Vielä recreolla eli yhdentoista aikoihin saattaa hengitys höyrytä, joten Suomi uskokaa pois täällä on kylmä.