Koska Suomi-kohdemaa postaukset on ollut aina vaihtariblogien kiinnostavimpia,
niin mun on pakko julkaista myös oma. Jotkut asiat oon saattanut kertoa jo,
mutta tässä on varmasti paljon mitä en ole kertonut.
KOULU
Alan ymmärtämään miksi Suomessa sanotaan olevan maailman paras
koulusysteemi. Ei täälläkään ole mikään huono ja uskon, että näistäkin
valmistuu ihan yhtä taitavia ja tasokkaita oppilaita kuin Suomessa. Suomen
kouluissa vaan ollaan enemmän ajan hermoilla, kuin täällä eli käytännössä
Suomessa on enemmän teknologiaa kouluissa käytössä.
Meidän luokassa on taulu, valkokangas, stereot ja videotykki (joka on
kaikenlisäksi vielä rikki), mutta mitä oon jutellu kavereiden kanssa jotka on
julkisen puolen kouluissa, niin niiden luokassa on vain taulu. Piirtoheitintä,
tai sitä millä opettajat heijastavat asioita taululle ei ole. Myöskään
tietokonetta ei ole, jos opettaja haluaa näyttää jotain koneelta, niin se tuo
oman läppärin.
Puhelinten käyttö jokaisessa käyttötarkoituksessa on ehdottomasti kieletty, opettajat ottavat ne
pois jos saa kiinni puhelimen käytöstä. Ymmärrän että on ihan fiksua, ettei
tunneilla saa rämplätä puhelinta, mutta älypuhelinten aikakautena puhelin
toimii minitietokoneena, josta voi hakea tietoa, tai käyttää sanakirjana. Mutta
ei jokaisen täytyy kantaa kouluun tiiliskivisanakirja kieltentunneille, koska
kieltenkirjoissa ei ole sanastoa. Yhdellä filosofian tunnilla mentiin
atk-luokkaan, koska meidän piti etsiä tietoa Platonista, mutta koska kaikille
ei riittänyt omaa tietokonetta, niin palattiin luokkaan ja pidettiin ihan
normaali tunti. Suomessa veikkaisin, että loput, joille ei olisi riittänyt
tietokonetta olisivat saaneet käyttää puhelintaan tiedon etsimiseen ja ongelma
olisi ratkaistu.
Muistiinpanot tehdään A4-irtopapereille kuulakärkikynällä, koska vihkot ovat A4
kokoisia kovakantisia jättiläisiä. Ymmärrän kyllä että se on selälle parempi,
jos ei joudu kantamaan viittä tuollaista vihkoa ja kaikkia kirjoja vielä joka
päivä mukana. Kuulakärkikynä on melkeinpä ainut kynä mitä käytetään, lyijykynää
tosi harvoin. Kokeet pitää tehdä kuulakärkikynällä ja kaikki tekevät
muistiinpanotkin sillä, mutta en minä. Jos teet virheen kuulakärkikynällä, niin
et voi kumittaa sitä, vaan sun pitää sotkea siihen päälle, niin että koko
hommasta tulee yksi iso sotku...
Koulussa on myös paljon pieniä asioita jotka oon pistänyt merkille,
kuten
-monilla opettajilla on kemian valkoiset työtakit päällä.
-oppilaat pysyy samassa luokassa ja opettaja vaihtaa luokkaa.
-koulupäivän aikana on vain yksi välitunti, joka kestää 30min, tuntien
välissä ehtii kumminkin hieman vetää henkeä, kun opettajat juoksee ympäri
taloa.
-kokeita ei saada omaksi, vaan koulu arkistoi ne jonnekin. Kun kysyin
miksi, niin vastaus oli että jos joku viranomainen tulee kyselemään kokeita,
niin koululla pitää olla näyttää ne.
-ei wilma systeemiä, joten saadaan paljon paperilippulappusia kannettavaksi
kotiin.
-kaikilla on reput, poikkeuksetta.
-kouluun viedään omat eväät.
-kouluissa ei yleisesti ole vessapaperia (Whaat?) mutta meidän koulussa
onneksi on, yleensä.
RUOKAILU JA RUOKA
Ruokailuajoista olen varmaan kirjoittanut jo, tai ainakin olen kertonut kaikille
tästä, mutta täällä ruokaillaan hieman myöhemmin kuin Suomessa. Aamupala on
ainut joka syödään samaan aikaan kuin siellä, ennen kouluun/töihin lähtöä ja se
on yleensä aika pieni ja makea. Yhdeltätoista koulussa syödään yleensä
bocadillo eli täytetty leipä tai hedelmä.
Bocadillot on tosi suosittuja täällä ja niihin voidaan laittaa sisälle
juustosta pihveihin kaikkea mitä päähän juolahtaa. Niissä ei myöskään ole
minkäänlaista levitettä, vaan ainoastaan reilusti täytettä.
Kahden kolmen aikaan, silloin kun suomessa yleensä syödään välipala, niin
täällä syödään ensimmäinen lämminruoka, joka on tosi iso ja täyttävä. Illalla
n. yhdeksän maissa syödään iltaruoka.
Espanjalaisen ruuan kulmakivet tuntuvat olevan oliiviöljyssä ja vaaleassa
leivässä. Jokaisessa ruuassa on oliiviöljyä ja tosi monet ruuat uppopaistetaan
öljyssä. Ruuatkin joita ei tarvitsisi paistaa, kuten kananmuna tai pihvi, niin
niille annetaan mukava oliiviöljykylpy. Uppopaistettuja ruokia syödään täällä
myös paljon. Perunat on melkeinpä aina itse tehtyjä ranskalaisia. Vaaleaa
leipää on joka ruualla tarjolla, ja se on aina sitä vaaleinta mahdollista. Kun
kysyin tehdäänkö täällä leipä jostain muustakin kuin vehnästä niin vastaus oli,
että joo on täällä paljon valikoimaa leivissä, mutta me tykätään vaaleasta. En
ole leipäosastolla sen enempää katsellut ympärilleni, mutta ainakin Suomessa
leipäosasto on huomattavasti suurempi ja vaihtoehtoja löytyy paljon enemmän
kuin täällä. Toisaalta tuoretta vaaleaa leipää voi täällä ostaa jokaisesta pikkukioskista.
 |
Rasvassa uppopaistettuja kroketteja, tyypillisiä espanjalaisia ruokia.
|
Ruoka on aika yksipuolista täällä. Iltaruuaksi saattaa olla pelkkä pihvi,
tai lounaalla pelkkä iso lautasellinen kasviksia ja tietysti aina on leipää.
Ensimmäisen kerran oli hieman hämmentävää saada eteensä pelkkä pihvi, mutta
pikkuhiljaa siihenkin tottuu. Ruokajuoma on yleensä aina vesi ja hanavesi ei
ole mitään herkkua täällä, mutta senkin makuun tottuu.
Oikeasti ihmettelen miten kukaan voi tällä ruokavaliolla olla laiha,
toisaalta ruokavalio on tehnyt tehtävänsä ja espanjalaiset on vähän ylipainoisia.
 |
Pipasia eli auringonkukansiemeniä, näitä syödään täällä paljon!
|
|
|
IHMISET
Espanjalaiset on tunnetusti sosiaalisia ja kovaäänisiä ja sitä nää on. Välillä on tuntunut
siltä, että on suoraan Serranon perheestä, kun kaikki puhuu ja säätää yhtä
aikaa. Yhtenä iltana meillä oli muutamia sukulaisia syömässä ja aiheeksi
ajautui politiikka. Äänitaso ja puhenopeus nousivat hetkessä kaakkoon, kädet
viuhuivat ja kyyneleet virtasivat. Mua vaan nauratti, koska en ymmärtänyt mistä
ne puhuivat, mutta se tilanne oli kuin suoraan Serranosta. Osaa nää olla ihan
normaalejakin välillä.
Täällä on myös ihan tavallista moikata samaan hissiin tai bussipysäkille
tulevia henkilöitä. Kaikki on myös tosi avuliaita, jos pyydät neuvoa tai apua.
Espanjalaiset ei tykkää olla yksin. Kerran mun kaveri pyysi mua
kertomaan miltä espanjalaiset vaikuttaa mun mielestä ja sanoin, että ne ei
tykkää olla yksin vaan on ulospäin suuntautuneita, no en tietenkään voinut
käyttää tuota sanaa, koska ei mitään hajua mikä se on espanjaksi, mutta
kuvailin parhaani mukaan sitä. Kaverini huudahti ihmeissään "Mutta eihän
kukaan voi haluta olla yksin!" ja mä vastasin sille, että kyllä suomalaiset
haluavat, usko pois vain. :D
ENGLANNINKIELEN TASO
Mun käsitys siitä, kuinka paljon nää puhuu englantia, oli vähän alikanttiin
mutta ei paljoa. Monet osaa puhua, jos vain puhuisivat, mutta nää ei vaan puhu
ja osa ei oikeasti osaa yhtään mitään.
Täällä opiskellaan 9-10 vuotta koulussa englantia ja siihen nähden taso on
aivan surkea. Okei opetuksen laatu on aika huonoa, joten hankala siitä on oppia
mitään. Kielioppia ei oikeastaan opiskella ollenkaan, miten voi opiskella
kieltä ilman kielioppia? No nää opiskelee sen sijaan kirjoittamaan 80–120 sanan
kirjoitelmia, jotka on ärsyttävän lyhyitä, mulla meinaa aina tulla sanamäärä
täyteen. Kerran viikossa on oralskils-tunti, joka on kokonaan varattu
puhumiseen, jostain ennalta annetusta aiheesta. Se on oikeasti aika hyödyllinen
tunti. Muut tunnit sitten on, sitä mitä on. Yksi mun kaveri sanoi mulle, että
nää opiskelee joka vuosi samat asiat ja teemat läpi, joten opinnoissa ei
myöskään ole paljoa mitään uutta.
Meillä oli kaksi oppituntia pelkästään musiikin historia aiheena. Siis
englannintunnilla opiskeltiin musiikin historiaa. (Mitä?) Musiikki on ollut joo
meidän syksyn teema, mutta voitaisiinko jooko opiskella vaikka sitä kielioppia,
se olisi loppujenlopuksi hyödyllisempää. Ainiin ollaanhan me opiskeltu jotain
kieliopin tapaista, ollaan opiskeltu kirjoittamaan annettuja lauseita uudessa
järjestyksessä, mutta se ei ole paljoa se.
Englannintunnit ei ole niin helppoja kuin luulin, mutta eipä niissä ole myöskään
paljoa haastetta. Näiden englanti on sellaista yläaste tasoa, aika helppoa,
mutta välillä tulee uusia sanoja ja asioita opittavaksi. Oon tähän mennessä
tehnyt kaksi englanninkoetta ja ne ovat olleet melkein kokonaan vain
luetunymmärtämistä ja 80–120 sanan kirjoitelma.
Englanninkirjat ovat myös ihan omaa luokkaansa. Muihin kirjoihin verrattuna ne ovat vain
kaksi vihkoa, niin kuin ne ovatkin ja ne on koko vuodeksi tarkoitettu. Toinen englanninkirja
eikun siis vihko on tekstit, tehtävät ja hyvin vähäisen kieliopin sisältämä ja
toinen on vain puhumis-ja kuunteluharjoituksia varten. Eikä me varmaan tulla
kuuntelemaan mitään, koska ei siellä luokassa kai ole cd-soitinta ollenkaan.
Suomessa meidän yhden kurssin kirja on kaksi/kolme kertaa paksumpi kuin näiden
yhden vuoden kirja. Koko kirjassa on yhteensä 7 kappaletta, meillä yhdessä
kurssissa on seitsemästä ylöspäin kappaleita. Kuten myös keroin jo ne kirjat on
kokonaan englanniksi, kaikki esimerkit ja kaikki on englanniksi, ilman sanastoa.
Se tuottaa kyllä pientä haastetta oppimiseen, kun ei voi verrata kieltä omaan,
mutta parempi vaan mulle. Myös kokeet ovat täysin englanniksi, ei
käännöslauseita ollenkaan.
Ihmiset luulevat täällä, että puhun ihan täydellistä englantia ja että se
on mun äidinkieli, vaikka se ei ole ja en todellakaan puhu. Nää ei tiedä, että
Suomessa puhutaan suomea ja näiden on hankala ymmärtää se, että vaikka suomessa
osataan puhua englantia, niin se ei ole virallinen-tai äidinkieli Suomessa.
Multa saatetaan välillä tulla kysymään jotain englanninkielen sanoja tai miten
käännetään jotkut asiat englanniksi.
TELEVISIO
Kaikki ohjelmat on dubattuja espanjaksi ja mun korvaan kuulostaa
siltä, että täällä on vain kaksi naisääni dubaajaa ja kaksi miesääntä. Alkuun
se oli häiritsevää, mutta kaikkeen tottuu. Jopa ohjelmat joiden taustalla
kuuluu englanti ja päälle on dubattu, ei kuulosta enää niin pahalta mun
korvaan.
Mainoskatkot saattaa kestää parhaimmillaan 8-10min ja lyhyimmillään 1-3min, aika
normaali on 5minuutin mainoskatko. Ohjelmien välissä harvoin tulee mainoksia,
vaan ohjelman lopussa ja heti seuraavan alussa on mainoskatkot, jotka voi
parhaimmillaan kestää sen 10min. Ihan käteväähän se on tv:lle, ne ehtii
mainostaa samat mainokset kahteen kertaan, kun meillä ne mainostetaan vain
kerran.
KÄTEINEN JA HENKKARIT
Oon huomannut, että ilman käteistä ei pärjää täällä. Olin
yhtenä iltana aivan pulassa, kun mulla oli rahaa vain kortilla, mutta ei
käteisenä. Suomessa kaikkialla voi maksaa kortilla, joten käteinen ei oo niin
tärkeä, mutta täällä ei voi. Joka kerta kun maksaa sillä kortilla, niin
pitää myös näyttää henkkarit, joten muistakaa ottaa kuvallinen
henkilötodistus mukaan kun matkustatte Espanjaan.
KENKIEN KÄYTTÖ
Ulkokengät jalassa tepastellaan sisälle asti ja kenkiä
käytetään aina sisällä ja nyt kun ilmat ovat alkaneet viilentymään, niin
ymmärrän hyvin miksi. Meidän kivilattia on jäätävän kylmä, ei siinä tee mieli
tepastella sukkasiltaan. Meillä kaikilla on kumminkin sisätossut, joita
käytetään kotona, niin ei tarvitse ulkokenkiä käyttää koko ajan.
TERVEHTIMINEN
Espanjalaiset poskipusut on yksi asia mitä rakastan
ylikaiken! Ensimmäinen poskipusu oli aika hämmennys mulle, mutta pikkuhiljaa
niitä oppi antamaan (ja vastaanottamaan). Ne annetaan molemmille poskille,
poski poskea vasten ja pussataan ilmaa. Jotkut moiskauttavat melkeinpä poskelle
ja toiset hädin tuskin koskee sun poskea. Ainoastaan miehet eivät anna niitä
toisilleen, ne yleensä sitten kättelee tai taputtelee olalle.
TUPAKANPOLTTO
Tupakkaa poltetaan paljon enemmän täällä, kuin suomessa. Musta tuntuu että
kaikki polttaa tupakkaa täällä. Myös kaikissa paikoissa poltetaan, sisällä,
ulkona, autossa...
Pari Juttua unohdin alkuperäisestä postauksesta, joten lisään ne nyt tähän jälkikäteen.
HINTATASO
Melkein kaikki on täällä suomalaiselle halpaa, mutta espanjalaisille kallista. 7 Euron leffalippu on kuulemma röystöä. Mä kävin leffassa 5eurolla. Toisaalta palkatkin on pienemmät täällä. Jos tienaat 2000 euroa kuukaudessa, olet hyvä palkkainen ja minimipalkka saattaa olla 700 kuukaudessa. Noilla palkoilla ymmärrän, että täällä on kallista.
PUKEUTUMINEN
Täällä legginsit on housut siinä missä muutkin housut on. Koulussakin tytöt pueutuu aika samalla tavalla, eikä mitenkään erikoisen panostetusti tai yksilöllisesti.
Toivottavasti nyt on kaikki.