Vihdoinkin mäkin olen päässyt lomalle ja kirjoittamaan teille vähän kuulumisia. Mulla alko loma tosiaan vasta eilen 22.päivä, virallisesti se alkaa vasta tänään, mutta me mentiin tänään vain leffaan. Itte jätin Madren luvalla väliin tän päivän, koska leffoina oli vain Nälkäpeli ja Hobitti vaihtoehtoina ja se piti maksaa itte ja Nälkäpelin olen nähnyt jo ja Hobitti ei kiinnosta mua, joten en haluis maksaa turhasta. Opettajat oli tosi vihaisia, koska monet muutkin ajatteli samalla tavalla. Jokainen opettaja räyhäs meille siitä, että kerrankin (oikeastaan tuossa koulussa mennään joka vuosi leffaan, kun joulu loma alkaa, joten ei ollut mitenkään erityistä) kun he yrittävät olla mukavia niin sitä ei arvosteta ja että se on viimeinen virallinen koulupäivä ja silloin pitää olla koulussa, koska teidän kaikki muut kollegat kaikista muista kouluista joutuu myös olemaan koulussa viimeisen päivän ja jos suurin osa ei halua mennä leffaan, niin sitten voidaan pitää normi koulupäivä. Loppujen lopuksi meidän luokka pääsi leffaan, koska oli riittävästi menijöitä, mutta meidän viereisluokka ei ja opettajat päätti olla vielä erityisen mukavia ja laittaa niille kokeen, jotta kaikki varmasti tulee kouluun.
Laskettelua pyreneillä
Pääsin edellisenä viikonloppuna eli 12-14.12 Pyreneille laskettelemaan, mun kaverin Martan ja hänen isänsä kanssa ja oli ihan huippu reissu, vaikka jalat oli kuolleet sen reissun jälkeen. Lähdettiin perjantaina ajamaan kohti Pyreneitä. Yllätyin miten lähellä Pyreneet sijaitsi loppujen lopuksi, koska sinne oli vain reilun parin tunnin ajomatka. Luulin et ne olisi vähän kauempana mutta ei näköjään ollukaan. Yövyttiin Jacassa, kylässä jossa Martan perheellä on asunto. Jaca oli ihan älyttömän kaunis ja tunnelmallinen pieni kylä, mutta unohdin kameran kämpille, kun käytiin siellä perjantai-iltana syömässä joten sieltä mulla ei oo kuvia.
 |
| Laskettelukeskus sijaitsi ihan kiinni Ranskan rajassa ja ymmärsin, että jotkut rinteet oli Ranskan puolella. |
Lauantai aamuna herättiin seitsemältä ja lähdettiin ajamaan kohti Formigalin laskettelukeskusta vähän kahdeksan jälkeen ja perillä oltiin sopivasti yhdeksän maissa, kun rinteet avattiin. Kaikki kamat sain onneksi lainaan, Martalta, koska niiden koko perhe laskettelee ja niillä oli kaikki mahdolliset kamat sukista suksiin. Lauantai oli aika erinomainen laskettelupäivä, porukkaa oli tosi vähän, hisseihin ei tarvinnut yhtään jonottaa ja sää oli erinomainen. Rinteistä suurinosa oli kiinni, koska lunta oli vielä tosi vähän, mutta mulle siellä oli ihan riittävästi laskemista. Rinteet ei ollu niin huippukunnossa, koska niissä oli tosi paljon irtolunta ja sen takia oli aika raskasta lasketella. Vietettiin rinteillä koko päivä siihen asti kunnes se keskus meni kiinni eli neljän maissa. Täällä ei rinteitä oo valaistu, joten iltamäkeä on turha haaveilla.
 |
| Formigalin rinnekartta. Niinkuin näkyy rinteitä ja vuoria oli riittävästi, vaikka läheskään puolet noista ei edes ollut auki. |
 |
| Marta ja minä |
 |
| Pieniä vuoristokyliä näkyi matkalla Formigaliin tosi paljon. |
Sunnuntaina ei enään lähdetty rinteisiin, vaan lähdettiin kotia kohti onnellisella mielellä ja särkevin jaloin. Tälläsiä samanlaisia kokemuksia haluan kokea vielä lisää tänä vuonna, hauskoja yllättäviä ja erilaisia kokemuksia. Kokemuksia mitä en ikinä olisi osannut kuvitellakaan tekeväni täällä.
Kadonnut joulu
 |
| Kuva on otettu aatonaattona, ei näytä joulukuulta ei. |
Kävin viime lauantaina keskustassa fiilistelemässä kadonnutta joulua ja ostamassa amiga invisiblelle lahjan kaverini Jennyn kanssa. Täällä tosiaan ainut paikka missä tietää joulun olevan tulossa on keskusta ja kauppakeskukset, koska ne on täynnä joulukoristeita ja joulutavaroita, mutta muuten ei joulusta ole tietoakaan. Mulla ei oo yhtään joulufiislis, mun sisäinen kelloni elää vielä syksyä, mutta kai se täytyy uskoa että on joulu, kun kalenteri näyttää 23.12. Ei mikään ihmekään, ettei joulufiilistä ole, koska tää vuosi on niin erilainen, kuin mitä joulu mulle yleensä on. Oon kaukana kodista ja läheisistä, kaikki rakkaat joulutraditiot oon jäänyt tekemättä tänä vuonna, joulukoristeita, jouluruokia-ja herkkuja eikä lunta ole. Onneksi tänne on saapunut muutamia pieniä joululahjoja ja kortteja, iso kiitos kaikille jotka niitä lähetti, ne on ollut ihania piristyksiä! Täällä ei enää lähetetä edes joulukortteja ystäville, sähköisiä joulun toivotuksia saatetaan lähettää, jos niitäkään. Ennen kuulemma joulukortit oli tavallisia, mutta sitten espanjaan tuli talouskriisit, eikä joulukorttejakaan enää lähetetty. Syy kaikkiin asioihin tuntuu olevan kriisit täällä.
Kiitos vielä kaikille, mua muistaneille! :)
Vaikka tää joulu on tosi erilainen joulu ja on ollut pieni jouluttomuus shokki, niin silti odotan pyhiä innoissani, koska tää on ainutkertainen tilaisuus nähdä ja viettää erilainen joulu. Me lähdetään jouluksi kylään, missä mun äidin suvulla on talo. Sinne mennään koko familian voimin. Se talo tulee kuulemma olemaan aivan täysi ja kaikki ei edes mahdu nukkumaan sinne. Me lähdetään sinne huomenna, aattona ja palataan tapanina takaisin. UV:nä mennään taas uudestaan sinne viettämään noche viejaa (=vanha yö eli uusivuosi) suvun kanssa.
Kuvia keskustasta
 |
| Lasten "pulkkamäki" |
Seuraavat kuvat on keskustaan rakennetusta jättimäiskokoisesta seimiasetelmasta. Suomessa kun meillä on vain se seimi ja Maria ja Joosef, niin täällä rakennetaan koko Betlehem.
Pahoittelen, teksti on varmaan täynnä järkyttäviä kielioppivirheitä, koska laiska Ann-Mari ei jaksanut oikolukea tekstiä.
¡Feliz Navidad!
Hyvää Joulua!
